19.12.2013 - 28.1.2014

Täällä taas ollaan, siis Tansaniassa. Itseasiassa olemme olleet jo 3 viikkoa. 

On ollut monena päivänä mielessa kirjoittaa blogia, mutta neitti on pätkinyt viime aikoina pahasti. Joka päivä tällä viikolla kuuden ja seitsemän välillä meiltä on netti hävinnyt ja nyt se on ollut poissa myös viikonlopunkin. Ja sähköt katkeaa usein ja silloin siis myös netti.

Suomessa ja Ruotsissa vietetty aika oli todellista lomaa ja nautimme täysillä joka hetkestä.

Parin kotona vietetyn päivän jälkeen lähdimme Ruotsiin Turun kautta laivalla.

Pian perheen kanssa kävimme Eskilstunan isossa kirkossa joulukonsertissa ja Tukholmassa vanhan kaupungin joulumarkkinoilla. Tukholmaan menimme junalla ja matka kesti vain tunnin ja viisi minuuttia.

Aatonaattona matkasimme yhdessä laivalla Suomeen ja nautimme monipuolista jouluruokaa laivan buffee-ravintolassa. Saavuimme aattoaamuna Helsinkiin.

Joulunaikana tapasimme kaikkia lapsia ja lastenlapsia sekä tietenkin äitejämme. Oli hienoa, että meillä oli myös aikaa vierailla sisarustemme luona. Ja nyt jo on ikävä heitä kaikkia!

Tänne Tansaniaan tulimme 4.1 illallla. Sunnuntai menni toipuessa matkan rasituksista vaikkakin vitimme useamman tunnin Danielin ja Johanna kanssa. Johanna oli tehnhyt meille tosi hyvää ruokaa!

Maanantaista alkoi sitten työkiireet, kirjanpitoa ja raporttien tekoa. Eskon piti tehdä työsopimuksia ja paljon muita paperihommia.

Seuraavalla viikolla maanantaina oli Eskon synttäripäivä ja tein hänelle kakun, jota syötiin yhdessä Lilianin, Jeremian, Samsonin, Lomayanin, Danielin ja Johannan kanssa. Kahvittelun jälkeen lähdimme taas kohti Tangaa ja Dar es Salaamia. Piti saada kirjanpito tilintarkastajalle ja työsopparit kirkon hallintojohtajan allekirjoitettavaksi. Olimme ensin yhden yön Tangassa ja seuraavat kaksi yötä Darissa, josta taas menimme Tangaan. Kaikki asiat saatiin hoidettua ja kotiin, Habari Maaluminn tulimme perjantai-illalla.

Sunnuntaina Päivi ja Sam tulivat meille yöksi. Olimme jo aiemmin sopineet, että käymme safarilla Tarangiressa ja yövymme Kirurumun teltta Lodgessa. Olimme  siellä Eskon kanssa v. 2011 ja paikka oli silloin erilainen, teltat oli oikeasti telttoja ilman lisäkatoksia ja ravintolakin vain iso teltta. Kolmessa vuodessa paikka oli muuttunut tosi hienoksi, ihan luksukseksi. Ruokakin oli gourmeeta. Kolmen lajin illalliseen kuului alkukeitto, tosi hyvää kukkakaalikeittoa, pääruokana oli lammasta ja jälkkäriksi kakkua vaniljakastikkeella. Näistä saimme nauttia puistossa ajelun jälkeen. Siellä näimme pari leijonaa ja  gepardia ja tietenkin valtavasti norsuja ja impaloita. Tähän aikaan suuret laumat ovat muualla, mutta näimme silti useita lajeja. Yön jälkeen menimme vielä muutamaksi tunniksi puistoon ja taas kerran näimme jotain, mitä emme olleet vielä ennen nähneet ja saimme sen videollekin. Pysähdyimme ihmettelemään kruunuhyyppien kummallista käyttäytymistä. Ne hyppelivät ja pitivät metakkaa. Sitä kuvatessamme Sam yhtäkkia huomasi, että käärme se säikytteli kruunuhyyppiä ruohikossa.  Muitakin kivoja videonpätkiä saimme kuvattua. 

Tiistain jälkeen ollaan taas painettu töitä tukka putkella.

Lauantaina saimme tehdä hienon retken yhdessä Hanna ja Jan-Erikin sekä heidä ystäviensä kanssa Monduli Juuhun. Siellä on KeKen ( Keravan kehitysmaayhdistyksen ) AIDS orpoprojekti.  Monduli on todella kaunista seutua, korkealla n. 1900 m korkeudessa. Siellä on paljon kukkuloita ja maasai kyliä.  Nyt siellä oli ihanan vihreää. Sinne on rakennettu uusi toimisto Thomakselle, joka hoitaa projektia. Olimme jonkin aikaa toimistossa ja kävimme läpi projektiin liittyviä asioita. Sitten saimme kahvia. Se ei nyt välttämättä ole mainitsemisen arvoinen asia, mutta kun Africafe pikakahvijauhetta tarjotaan kuuman vuohenmaidon kanssa, niin olihan se aikamoinen elämys! Tämän jälkeen vierailimme parissa kodissa, ihan perinteissä maasai majassa. Lopuksi menimme vielä piknik-paikalle syömään omia eväitämme. Sielläkin on maisemat aivan huikeat.

Sunnuntaina Sam ja Päivi tulivat taas meille paluumatkalla Nairobiin. Yhdessä kävimme Samsonin perheen luona kylässä. Ja kuten täällä on aina tapana, saimme illallista, kanaa ja riisiä.

 

Mukavaa talven jatkoa!

Kuvia en saa nyt ladattua, kun edelleen meillä on netin kanssa ongelmia =(

1 - 18.12

Istun sohvalla täällä Matinkylässä omassa kodissamme!
Saavuimme Suomeen viime sunnuntaina illalla. Matka meni hienosti eikä turkkilainen lentoyhtiö ollut muuttanut aikatauluja, kuten kesällä. Silloin emme ehtineet jatkolennolle Istanbulista Helsinkiin ja jouduimme yöpymään hotellissa.

Palataan ajassa takaisin parin viime viikon tapahtumiin.
Sunnuntaina 1.12 lähdimme kauan kaivatulle breikille Zanzibarille. Ensin Samson vei meidät Kilimanjaron lentokentälle, josta lensimme Dar es Salaamiin. SIellä meitä oli vastassa Yohanna, taksikuski ja hän vei meidät lauttarantaan. Siellä oli kyllä ihan afrikkalainen  meininki, ihmisiä tungokseen asti ja laukkujen kantajia joka puolella tarjoamassa apuaan. Pääsimme onneksi nopeasti odotustilaan, meillä oli VIP liput. Niiden hinta oli 7 euroa enemmän kuin tavallisten!
Lauttamatka oli uusi kokemus meille ja todella mukava sellainen.
Zanzibarilla Nuru oli meitä vastassa. Hän on töissä Fidan maatalousprojektissa.
Zanzibarin satamassa oli vieläkin enemmän ihmisiä ja sillä n. 50 metrin matkalla ennenkuin näimme Nurun, ehti meille tarjota taksikyytiä ainakin kymmenen kuskia.
Pääsimme hotelliin hieman mutkien kautta, kun ei Nuru tiennyt ihan tarkkaa reittiä. Eikä mekään muistettu sitä, varsinkin kun ajettiin ihan pimeässä.
Melkein suoraan illalliselle päästiin ja ruoka oli jälleen ensiluokkaista, kaksi alkuruokaa, pääruoka ja jälkiruoka. NAMI NAMI!
Maanantaina vain löhöiltiin rannalla ja altaalla ja illalla nautittiin grillibuffeesta.

Tiistaiaamuna aikaisin lähdimme delfiiniretkelle. Ensin ajoimme autolla puolitoista tuntia saaren ihan eteläkärkeen ja sieltä sitten veneellä merelle. Veneelle piti kylläkin kahlata jonkin matkaa, kun oli laskuvesi. Ja siellähän ne defiinit olivat. Ihana katsella, kun ne tulivat pintaan hengittämään, niin sulavia liikkeitä. Meillä olisi ollut mahdollisuus hypätä uimaan niiden sekaan, mutta... jäykillä nivelilla ja muutamalla ylikilolla ei takaisin veneeseen kiipeäminen tuntunut kovin houkuttelevalta.
Retken jälkeen olimme niin väsyneitä, että piti käydä päiväunille hotellille päästyämme. Pari tuntia hurahti vikkelään.

Keskiviikkona oli taas löhöilypäivä. Rannalla puhalsi ihan virkistävä tuuli. Ilman sitä ei siellä olisikaan jaksanut kovin kauan. merivesi oli uskomattoman lämmintä.

Torstaina heräsimme hyvin aikaisin, kuuden maissa ja päätimme mennä rannalle katsomaan auringon nousua. Esko ui ja minä otin kuvia.
Aamiaisen jälkeen Esko lähti Nurun kanssa katsomaan projektin kohteita. Minä jäin hotellille rentoutumaan.

Perjantaina, Itsenäisyyspäivänä, olimme taas aamutuimaan rannalla uimassa. Nousuvesi oli korkeimmillaan kuuden maissa ja vesi oli virkistävää.
Edessä oli sitten matka takaisin Dariin. Satamaan oli rakennettu uusi odotustila VIP asiakkaille ja kyllä se oli hieno, kuin viiden tähden hotelli. Mahtavat nojatuolit, tarjolla kahvia, limua ja suolaista syötävää. Hyvä siellä oli odotella lautan lähtöä.
Darissa meitä oli vastassa Elisabeth taksin kanssa. Olimme sopineet, että pidämme työpalverin hänen kanssaan matkalla hotellille ja jatkoimme vielä jonkin aikaa hotelliin päästyämme.
Ehdimme vähän silittää vaatteita ennenkuin piti lähteä suurlähettilään Itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Johanna ja Daniel olivat tulleet Arsuhasta torstaina ja yhdessä sitten menimme juhliin.
Siellä oli teemana saamelaisten ja maasaiheimon kohtaaminen. Kummatkin ovat paimentolaisia ja yhteistä asiaa oli riittänyt aiemmin päivällä olleessa tapaamisessa. Saimme nauttia saamelaisten perinteisestä joikaamisesta maasai miesten tanssista, siis hyppimisestä. Ruokatarjoilun teemana oli myös lappalaisuus, poronkäristystä, loimulohta, sienisalaattia ja keitettyä poronkieltä. Oli muuten todella hyvää!

lensimme Darista kotiin.

Sunnuntaina Esko piti hyvän puheen kirkossa.
Jouduimme myös valitettavasti tekemään töitä, koska edessä oli työmatka Tangaan.

Siis maanantaina lähdimme Tangaan. Tällä kertaa menimme lentokoneella Arushan kentältä.
Kaikki sujui hyvin siihen asti, kun meidän kone oli lähdössä. Olimme muuten ainoat matkustaja 13 paikkaisessa koneessa ja laukkuja tasan kaksi tulossa koneeseen. Kun tulimme koneen luoksen huomasimme, että toista laukkua ei ollutkaan koneen tavaratilassa. Voi ei! Siinä laukusa oli kaikki lääkkeet ja minun juhlavaatteeni. Kerroimme tämän lentäjälle ja hän otti asian vakavasti. Hieman aiemmin oli kone lähtenyt Manyaralle ja laukkumme oli mennyt siihen koneeseen. Lentäjä otti sen koneen kapteeniin ja sai koneen palaamaan Arushan kentälle. Aika hienoa, tunsi olevansa varsinainen VIP henkilö, kun lentokoneetkin kääntyvät takiani. Odottelimme n. 20 minuuttia koneen ja laukun tuloa ja sitten pääsimme lähtemään. Kaikenlaisia kokemuksia sitä kertyykin matkalla.
Tangassa meillä oli heti illalla parin tunnin kokous.
Johanna ja Daniel olivat tulleet Darista Tangaan vietettyään mukavan viikonlopun Panganissa.
Menimme yhdessä syömää intialaista ruokaa.

Tiistaina oli monta tilaisuutta. Ensin aamulla kummilasten ja vanhempien joulujuhla. Siellä oli paljon väkeä. Minulla oli vastuullani tilaisuuden avauspuhe! Ja se piti tietenkin pitää englanniksi. No, selvisin siitä ja juhla oli oikein mukava. Lopuksi perheille jaettin lahjaksi sokeria ja saippuaa.
Välillä teimme muita töitä ja päivän päätteeksi pidettiin koko projektin henkilökunnalle juhlat.
Seuraavana päivänä oli kaksi asiakokousta ja niiden välissä kävimme välipalalla läheisessä kuppilassa.

Torstaina matkasimme sitten kotiin autolla Johannan ja Danielin kanssa.

Perjantaina keittelin riisipuuroa, jota söimme Lilianin ja Jeremian kanssa. Leivoin heille myös joululimppua ja taatelikakkua joululahjaksi. Töitäkin piti tehdä siinä välissä, joten juoksin hiki hatussa keittiön ja työhuneen väliä. Eskollakin oli paljon hommia tehtävänä. Kaikki piti saada jonkinlaiselle mallille ennen Suomeen lähtöä ja siinä meni myös lauantai aika pitkälle.

Ja sitten n. 23.30 lauantaina lähdimme KIAn kentälle.

Maanantaina kävimme tervehtimässä äitejämme ja Maarit-siskoani.
Tiistaina olin kampaajalla ja Esko kävi Keravalla työpaikallaan.
Juha ja Raika tulivat illalla kylään ja kyllä oli kiva tehdä salaattia hyvistä aineksista. Niitä kun ei kovin usein Arsuhassa ole.

Nyt siis olemme Suomessa tai oikeastaan lähdemme huomenna Ruotsiin Pian perheen luokse ja tulemme jouluaattona takaisin.
Tansaniaan palaamme 4.1.2014.
Oikein rauhallista Joulua ja Siunausta Uudelle Vuodelle!



Auringonnousu Zanzibarilla

Aamiainen Zanzibarilla
 

Joulujuhlat Tangassa

11 - 30.11

Taisin viimeksi kirjoittaa, että edessä oli kolme kiireistä viikkoa. Ja todellakin sitä ne olivat, Huhhuh!
Onneksi ovat nyt takana.

Maanantaina 11.11 kävin taas hammaslääkärissä, nyt laitettiin pysyvä paikka ja siiä tuli todella hyvä.

Tiistaina olikin sitten lähtö Nairobiin Danielin ja Johannan kanssa.  Matka meni sujuvasti kaupungin laitamille saakka. Ruuhkat olivat kuitenkin vastassa, kuten melkein aina. Daniel luovi hienosti liikenteen seassa ja löysi vähemmän ruuhkaiset kadut.
Ruut oli taas laittanut hyvää ruokaa ja se maistuikin matkan jälkeen.

Keskiviikkona lähdimme Enkare nimiseen kylään. Matka kesti n. 2 tuntia. Maisemat matkan varrella ovat huikean hienot. Tie kulkee yli 2 km:n korkeudessa Rift Valleyn reunalla.
Enkaressa meitä oli vastassa pastori, jonka nimeä emme valitettavasti muista. Hän esitteli meille viljelypalstoja sekä muutakin toimintaa. Saimme hänen kotonaan lounasta, tosin olimme varustautuneet omilla eväillä, kun ei koskaan voi olla varma, löytyykö kylistä ruokapaikkoja, jossa me msungut ( valkoihoiset ) pystymme syömään. Retki oli kaikin puolin antoisa.

Torstaina autoin talouspäällikköämme raporttien tarkastamisessa ja Esko teki omia töitään.
Illalla menimme syömään isolla porukalla, yhteensä 10 suomalaista. Ravintolan nimi oli Bistro ja ruoka oli hyvää. Joku tilasi jälkiruoaksi Picasso nimisen annoksen ja se vasta olikin jotain erilaista. Hienon esityksen saattelemana isolle lasialustalle ilmestyi erilaisia suklaisia herkkuja ja lisukkeeksi mustikoita ja mansikoita.

Perjantaina Eskolla oli kokous ja minä menin Johannan ja Ruutin kanssa Fidan toimistolle postittamaan kummikirjeitä.

Lauantaina kävimme shoppailemassa ja sitten lounaalle Ollin kanssa. Hän tuli paikalle etiopialaisen pastorin kanssa. Myös Ruut ja Anne olivat mukana ja paikkana etiopialainen ravintola. Söimme taas samanlaista ruokaa, kuin edelliselläkin kerralla. Sitten tapahtui jotain hauskaa, yhtäkkiä pastori otti ison palan leipää ja soosia ja laittoi sen suoraan Ollin suuhun. Tällainen on jokin etiopialainen tapa ja saimme kaikki kokea sen vuorollamme. Ja tilanteesta tuli tosi hauskoja kuvia. Jlkiruuaksi joimme väkevää kahvia, on kuulemma maailman parasta ja tietenkin etiopialaista.
Lounaan jälkeen lähdimme kotimatkalle.

Sunnuntai oli lepopäivä.

Eskon matkan kohde olikin muuttunut Tazangwasta Dar es Salaamiin. Sinne Esko ja Severua menivät lentäen maanantai-iltana. Lähdin Samsonin kanssa viemään heitä lentokentälle. Matkalla joku ihminen yllättäen tuli auton eteen, mutta onneksi Eskolla on nopeat refleksit ja hän sai tehtyä nopean väistöliikkeen ja vältyttiin onnettomuudelta.
Tiistaina heillä oli kirkon päämajalla tärkeä kokous. Sillä välin me olimme Johannan kanssa täällä Arushassa shoppailemassa ja Daniel teki graduaan.
Illalla Daniel haki Eskon kentältä takaisin.

Keskiviikkona oli sitten taas lähtö tien päälle ja nokka kohti Tangaa. Siellä meillä oli tavanomaisia projekti asioita hoidettavana.
Torstain toimistopäivän jälkeen yritimme käydä vilvoittelemassa uima-altaalla, mutta eihän se onnistunut. Altaan vesi oli lämpimämpää kuin iho, luultavasti n. 40 asteista.
Tangasta kotiin palasimme lauantaina.

Sunnuntaina Esko lähti kuntosalille. Matka tyssäsi alkumetreille, kun auton ilmastointilaite paukahti hajalle. Maanantaille oli siis tiedossa lisä ohjelmaa, autokorjaamolle meno. Siinä tuhraantuikin muutama tunti.
Eskolla oli muutenkin todella hektinen viikko. Ulkoministeriöstä oli pari ihmistä tutustumassa Tansanian projekteihin ja Eskon piti olla keskiviikko heidän kanssaan. Torstai ja perjantai kului kumppanuusseminaarissa aamusta iltaan.
Minä taas yritin tehdä omia töitäni, mutta se ei oikein onnistunut, kun sähköä ei tullut Tanescolta ( Tansanian sähköyhtiö ) ja Habari Maalumin generaattori meni rikki. Yhtenäkin aamuna istuin ulkona kutomassa villasukkia. Koko loppuviikko oltiin iltaisin kynttilän valossa. Keskiviikko-iltana koimme kauhunhetkiä, ikkunan takana oli hirmuinen otus, tarantella karvaisine jalkoineen, n. 8 cm mittainen. Ensimmäisen kerran näin sellaisen täällä. HUH!
Perjantaina saatiin Tanescon sähköä ja rupesin pesemään pyykkejä, mutta sitten taas tuli sähkökatko ja pyykit jäivät koneeseen moneksi tunniksi. Onneksi sähköt palasivat illansuussa ja saatiin puhdasta pyykkiä.

Tänään olemme tehneet töitä koko päivän, vaikka onkin lauantai. Aamulla palaveerasimme Arin ja Ollin kanssa ja sitten minä olen tehnyt kirjanpitoa ja Esko omia töitään.
Huomenna on sitten se kauan kaivattu breikki, Zanzibarin matka.
Sielläkin kyllä tehdään töitä yhtenä päivänä. Käymme viljelypalstoilla ja palaveeraamme Nurun kanssa projektiasioiden merkeissä.

6.12 menemme Darissa suurlähettilään juhlavastaanotolle.

Toivotamme kaikille Hyvää 1. adventtia!
Hoosianna Daavidin pojalle!

Etiopialainen ruoka on hyvää.

Tutkailemassa vedenkeruujärjestelmää

Pastorin olohuoneessa Enkaressa

28.10 - 10.11

Tänään on Isänpäivä.
Hieman on haikea mieli, koska tämä on meille ensimmäinen isänpäivä ilman Ami-vaaria.

Pari mennyttä viikkoa on mennyt ihan hirveän nopeasti. On ollut niin paljon kaikenlaista tekemistä, ettei ajankulua ole ehtinyt huomata.

Maanantaina 28.10 alkoi Collegella ruokaturva- ja ympäristökoulutus, jota Esko oli jo aiemmin suunnitellut Samsonin ja Lomayanin kanssa. Ohjelma koostui luennoista ja kenttäretkistä. Heti maanantaina oli Eskon luennot. Danielkin piti yhtenä päivänä omat luentonsa kuten myös Lomayani ja Erwin. Hän on amerikkalainen ja hänellä on oma yhdistys, ECHO, jonka kautta hän tekee työtä täällä Tansaniassa.
Koulutus piti Eskon ja Danielin kiireisinä koko viikon, kun illatkin menivät seuraavan päivän valmisteluihin.
Maanantaina ehdimme kyllä käydä Nymaneilla kahvilla. Hanna ja Esko selvittelivät samalla KeKen asioita.

Tiistaina me Johannan kanssa teimme omia töitämme, kun miehet olivat collegella.
Illalla koulutukseen osallistuvat burundilaiset, Francois ja Fredrick tulivat meille käymään. Olimme nimittäin saaneet yllättäen tehtäväksemme auttaa heitä budjetin laatimisessa. Asia jäi kesken joten sovimme, että jatkamme vielä torstaina.

Keskiviikkona päätimme Johannan kanssa lähteä kenttäretkellä mukaan. Menimme lounaan jälkeen ensin tähän Habari Maalumin taimitarhassa olevalle ECHOn viljelmälle ja sitten Erwinin omalle pellolle. Saimme myös tehdä kierroksen Erwinin kotipihassa, jossa hänellä on hienoja vuohia ja paljon erilaisia kasveja, mm. orkidejoja.
Saimme maistaa vuodenmaidosta tehtyä feta-juustoa ja se oli todella maukasta. Erwin kertoi, että he myyvät juustoa ja päätimme heti ostaa kilon.

Torstaina kävin aamupäivällä Samsonin kanssa kaupungissa. Piti vaihtaa rahaa, ostaa bussilippuja ja käväisimme vielä vihannestorilla matkan varrella.
Illansuussa burundilaiset tulivat, kuten oli sovittu. Kävimme heidän kanssaan budjetin läpi.
Vaikka olikin torstai, emme lähteneet rukousiltaan. Se oli vähän kauempana, Sakinassa, joten päätimme jäädä kotiin, kun oli ollut kiireinen päivä ja vielä oli paljon tekemistä. Piti tehdä koulutukseen osallistujille sertifikaatit yms. Onneksi Eskolla oli koneella valmis malli, niin hän pääsi vähän helpommalla.

Perjantaina menin itsekin collegelle hoitamaan raha-asioita.
Palasin sieltä pian kotiin töitä tekemään. Jostain syystä meillä ei ollut sähköä, vaikka Habari Maalumin generaattori pauhasikin täysillä. No, istuskelin sitten ulkona jonkin aikaa ja katselin taivaalle ja huokailin tulisipa sade tänään.
Ja sitten se tuli! Iltapäivällä tuli oikein kunnon sade ja melkein teki mieli mennä ulos hyppimään sateeseen. Olimme kuistilla ja haistelimme sateen raikastamaa ilmaa. Ihanan virkistävää!
Mutta hetken päästä kuulimme, kuinka tulva tuli kovalla kohinalla kompaundilla olevaan notkoon. Lähdimme katsomaan, miltä tilanne näytti. Onneksi se ei ollut hirveän paha. Siltaa ei muuten ole vielä korjattu, joten ei tarvinnut pelätä sen hajoamista.

Lauantaina menimme kuntosalille. Pelasimme taas tennistä Johannan ja Danielin kanssa. Pelaaminen ei kylläkään tehnyt yhtään hyvää Eskon kipeälle lonkalle. Hänellä on nyt alkanut vihoitella toinenkin lonkka ja kävelystä näkee, että pian taitaa olla leikkaus tarpeen. Uiminen on minulle paras vaihtoehto liikkumiselle.

Sunnuntaina olimme kirkossa. Vietimme rauhallisen lepopäivän. Illalla skypeteltiin Pian perheen ja Tomin kanssa. Siinä hurahti jonkin verran yli kaksi tuntia.

Seuraava viikko olikin sitten aikalailla menemistä ja tulemista. Kaupungissa kävimme useana päivänä hoitelemassa pankkiasioita yms.
Keskiviikkona kävimme myös Meat Kingin lihakaupassa. Olin huomannut siellä ilmoituksen, että keskiviikkoisin siellä myydään kotitekoisia leipiä ja leivonnaisia vammaistyön hyväksi. Ostimme useamman leivän sekä pari muhkeaa pähknäpullaa ja ne olivat tosi hyviä.

Torstaina menimme yhdessä USA Riverin kaupunkiin katsomaan nuorisokeskushanketta. Vietimme siellä jonkin aikaa Severuan, entisen koordinaattorin kanssa. Lounaspaikaksi Severua suositteli Ngurduoto Lodgea. Se on tosi iso hotelli lähellä Arushan luonnonpuistoa. Kauniisti hoidettu alue, jossa oli myös golf kenttä. Ja ruokakin oli ihan OK. Presidenttikin kuulemma majoittuu siellä joskus.

Rukousilta oli Robertin ja Annetten luona muutaman kilometrin päässä. Ja kuten aina, ilta oli mukava ja oli hienoa viettää yhdessä aikaa.

Perjantaina Esko meni Jerikoon. Se on keskus, jossa orpolapset kokoontuvat muutaman kerran kuukaudessa. He saavat siellä ruokaa ja opetusta. Siellä järjestetään myös joitain kursseja ja tällä kertaa siellä oli ompelukurssin valmistujaisjuhla.

Lounastunnin aikana kuulimme melkoista ukkosen jylinää vähän kauempaa ja näimme todella tummia pilviä taivaalla. Meille sade ei tullut, mutta tulva tuli. Nytkään ei pahin mahdollinen, mutta monet ihmiset eivät päässeet palaamaan toimistolle, kun vesi ja muta vyöryivät sillan yli.

Illalla lähdimme ulos syömään. Se ei ole ollut meillä Eskon kanssa tapana. Emme näet pidä iltasyömisestä yhtään. Mutta ihan kiva oli lähteä nuorenparin kanssa ulos. Menimme jälleen Bay Leafiin, siellä kun on niin hyvät, mureat pihvit, painoa 350 g. Minä söin muuta ruokaa, joka sekin oli hyvää.

Eilen lauantaina oli siis syytä lähteä kuntoilemaan. Daniel meni pelaamaan golfia ja Johanna tuli meidän kanssamme kuntosalille. Aurinko paistoi ja oli kiva uida. Esko sen sijaan heilutteli painoja kuntosalin puolella. Ja taisi tuo juostakin jonkin verran matolla.

Tänään, siis Isänpäivänä olimme kirkossa ja Esko kävi vielä swahilinkielisessä kokouksessa,
jossa Samsonin ja Subiran pikkuinen Yossi poikaa siunattiin.

Edessä on kolme kiirestä viikkoa, tai ainakin nyt tuntuu siltä. Matkustamme ensi viikolla jälleen Nairobiin, seuraavalla viikolla ensin Esko menee Tazengwaan ja loppuviikolla menemme yhdessä Tangaan. Seuraavalla viikolla on tärkeä kokous, joka kestää useamman päivän.
Ja sitten toivottavasti helpottaa. Zanzibarin loma alkaa 1.12. Ihana päästä rentoutumaan.
Heti loman jälkeen pitää taas matkustaa Tangaan. Mutta niistä kirjoittelen tuonnempana.

Pikkujoulukausi on tainnut alkaa, mutta meillä sitä ei huomaa.
Lauleskelimme kyllä eilen Johannan kanssa pari joululaulua.

Mukavaa jatkoa.

Esko ja Daniel opettamassa

Tyytyväiset kurssilaiset sertifikaatteineen.

Kaunis orkidea Erwinin puutarhassa.

Samson, Subira, Sandra,  sekä Yossi pastorin sylissä siunattavana.

3 - 27.10

Meillä on varsin mielenkiintoiset 3 viikkoa takana sitten viimeisen kirjoituksen.

Daniel ja Johanna saapuivat myöhään perjantai-iltana 4.10 Kilimanjaron kentälle. He tulivat Nairobin kautta ja ikävä kyllä KAIKKI heidän matkatavaransa jäivät sinne. He olivat nähneet koneen ikkunasta laukkunsa, mutta koneen ruumaan niitä ei oltu laitettu.
Kesti jonkin aikaa täyttää kaikki tarvittavat lomakkeet kadonneista laukuista. Pääsimme kotiin vasta puolenyön jälkeen. Mutta oli todella ihana taas nähdä heitä ja vielä mukavampi saada heidät tänne työpariksi.
Ihme kyllä, kaikki heidän laukkunsa tulivat perille, mutta jouduimme käymään pari kertaa lentoyhtiön toimistossa kaupungissa niitä kyselemässä.

Alkuviikko pyörähti nuoren parin asioiden hoitamisessa.
Keskiviikosta lähtien Eskolla ja Danielilla oli tosi kiireisiä ja pitkiä työpäiviä projektisuunnitelmien parissa. Me Johannan kanssa kävimme läpi muita työasioita, kuten kirjanpitoa yms.
Torstaina leivottiin, koska rukousilta oli taas meillä. Tällä kertaa meitä oli vähemmän, koska osa ihmisistä oli matkoilla.
Perjantaina kävimme katsomassa taloja ympäri Arushaa. Johanna ja Daniel tarvitsevat tietenkin oman kodin ja oli hauskaa nähdä millaisia taloja on tarjolla. Todella hienoja ja todella huonoja, vaihtelu on suuri niin laadun kuin hinnankin suhteen.
Iltapäivä, pitkälle iltaan, menikin sittten yhdessä Tangan ym. ihmisten kanssa projektisuunnitelmien kimpussa.

Aiemmin olimme sopineet Ihanon kanssa, että menemme Tarangireen hänen perheensä kanssa, siis Stella-vaimon ja pikkumies, Bridenin kanssa.
Oli tosi kiva reissu ja näimme paljon eläimiä jopa leijoniakin tällä kertaa. Eläimet olivat levittäytyneet kaikkialle puistoon.

Sunnuntaina lähdimme yhdessä Nairobiin. Matka sujui joutuisasti ilman kommelluksia.
Ruut oli laittanut meille tosi hyvää ruokaa, vaikkakin hän oli joutunut muuttamaan suunnitelmiaan, kun sähköt oli mennyt poikki eikä generaattorin virta riittänyt uunin lämmittämiseen.
Illalla pidimme budejttipalaverin Askon kanssa.
Maanantaina palaveerasimme aamulla, mutta vietimme Johannan ja Danielin kanssa muutaman tunnin shoppaillen Nairobin ostoskeskuksissa. Turvatarkastukset olivat selvästi lisääntyneet West Gaten hyökkäyksen takia. Illalla kävimme syömässä etiopialaisessa ravintolassa. Danielin kaksosveli, David oli mukana. Ruoka oli erilaista, mutta hyvänmakuista. Taas yksi uusi, kiva elämys.

Tiistaina meillä alkoi Fidan vuotuinen seminaari Brackenhurstissa, lähellä Nairobia. Paikka on ihana, mutta melko viileä, koska se sijaitsee yli 2 kilometrin korkeudessa. Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut niin kylmä kuin viime vuonna ja aurinko paistoi ihanasti joka päivä. Viikko oli todella hyvä ja antoisa kaikin puolin, asiallisesti, henkisesti, hengellisesti ja ystävien tapaaminen oli virkistävää.
Torstaina teimme retken läheiselle teefarmille. Saimme kuulla teen kasvattamisesta ja poimimisesta sekä eri tee laaduista. Lopuksi söimme todella maittavan illallisen.
Päärakennuksen pihalla oli kauniita kukkaistutuksia ja yönkuningattaren kukka oli upea.

Lauantaina matkustimme takaisin kotiin.

Sunnuntain vietimme Danielin ja Johannan kanssa ja valmistauduimme maanantain matkaan Dar es Salaamiin. Lähdimme aikaisin aamulla liikkeelle, koska edessä oli 11 tunnin ajomatka.
Dariin saavuimme illansuussa. Myöhemmin tapasimme pastorimme Irman ja Kyöstin. He olivat tulleet Suomesta pitämään semiaaria isolle joukolle paikallisia pastoreita.
Tiistaina ajoimme ruuhkaisen Darin läpi FPCT:n päämajalle, jossa meillä oli pari palaveria ja saimme esitellä uuden työparimme piispalle ja muille ihmisille.
Illalla hyppäsimme taas autoon ja matkasimme jälleen ruuhkassa ensin tapaamaan yhden Arushassa olevan talon omistajaa ja sitten Ruutin ja Joukon luokse syömään.
Pikavisiittimme Dariin oli ohi keskiviikkona, kun aamulla lähdimme takaisin kohti Arushaa, nyt kahdella autolla. Illalla olimme perillä Arushan kaupungissa ja päätimme poiketa syömään ennen kotiin menoa. Bay leaf-niminen ravintola oli tosi viihtyisä ja ruoka erinomaista. Siellä voisi käydä toisenkin kerran.

Loppuviikko on mennyt töiden merkeissä ja eilen, lauantaina pääsimme pitkästä aikaa kuntoilemaan. Pelasimme nelistään tennistä ja sen jälkeen menimme uima-altaalle. Oli kiva vähän rentoutua pitkän työrupeaman jälkeen.
Illalla tapasimme kaupungissa taas erään talon landlordin. Ja näyttää siltä, että Johanna ja Daniel saavat vuokrattua tosi kivan talon melko läheltä meitä, n. 10 min ajomatkan päästä.

Tänään aamulla olimme kirkossa, myöskin pitkästä aikaa, viimeksi olimme siellä 3 viikoa sitten.

Nyt ei onneksi ole pariin viikkoon, ehkä, tiedossa matkustamista.

Sateet eivät muuten ole vielä alkaneet ja kuivuus on vain pahentunut.
Mutta lämmintä riittää.

Mukavia syksyn päiviä kaikille!

Tällainen otus (pituus n. 8 cm) koputteli ovellamme eräänä iltana.

Tämä lisko puolestaan yritti kiivetä ikkunasta sisään.

Teepensaita

15.9 - 2.10

On aika kumma fiilis, kun ollaan jo lokakuussa. Eskon kannettavan työpöydällä on ikkuna, joka päivittää Helsingin sään ja sitä kun katselee, tajuaa toki syksyn tulleen Suomeen. Meillä täällä on päinvastoin ilmat lämmenneet. Tänäänkin oli 28 astetta. Sateet vain saisivat jo tulla pian. Pääsisi eroon kaikkialle tunkeutuvasta pölystä. Tiellä vastaan tulevat lapsetkin ovat kasvoiltaan ihan harmaita pölyn takia.

Viimeksi, kun kirjoitin, lähdimme kuntosalille. Siellä söimme lounaaksi pizzaa ja yhtäkkiä ikäväkseni huomasin, että hampaasta lähti iso paikka. En heti rynnännyt hammaslääkäriin, kun oli viikonloppu. Muuten oli todella mukavaa harrastaa liikuntaa. Esko juoksi matolla ja nosti puntteja ja minä kävelin matolla ja uin. Tuli oikein hyvä olo. Suosittelen kaikille pientä kuntoilua!

Sunnuntaina olimme aamuvarhaisella kirkossa, itse olin laulamassa. Juotuamme toiset aamukahvit lähdimme vielä kansainvälisen seurakunnan tilaisuuteen Arushaan. Siellä oli joitain tuttujakin. Ihan kiva tilaisuus. Sen jälkeen kävimme samalla kaupunkireissulla kaupassa.

Maanantaina menimme toki uudelleen kaupunkiin, kun piti saada hampaaseen uusi paikka. Löysimme hyvän filippiiniläisen naislääkärin, joka osasi hyvin työnsä. Täällä Afrikassa se ei ole itsestään selvää. Siis nyt laitettiin väliaikainen paikka, joka pitäisi vaihtaa kuuden viikon kuluttua pysyväksi paikaksi.

Keskiviikkona menimme jälleen kuntosalille ja johan taas paikka irtosi. Soitimme heti lääkärille ja pääsin samantien vastaanotolle. Tällä kerta lääkäri sanoi, että laitetaankin pysyvä paikka kahden viikon kuluttua. Ja on se väliaikainen pysynyt tähän asti paikoillaan.
Iltapäivällä olimme yhteydessä Markuksen perheen kanssa. Skypen yhteys oli tosi heikko, joten emme voineet pitää kuvaa näkyvissä. Saimme kuitenkin kuulla kaikkien pikkumiesten ääniä, ja se vasta hauskaa olikin. Kaikki yrittivät yhtäaikaa kertoa mitä olivat touhunneet.

Torstaina menimme Arusha Coffee Lodgeen lounaalle Ihanon ja hänen vaimonsa Stellan kanssa. Söimme puffeesta monenlaista ruokaa ja oli hyvää. Erityisesti jälkiruokatarjottimella olleet pienet mansikkaleivokset! Ihano ja Stella olivat myös hyvillään yhdessä vietetystä ajasta.
Sieltä kiiruhdimme kotiin. Illalla oli rukousilta meillä ja piti leipoa sitä varten. Olin pyytänyt Lilianin auttamaan ja teimme pieniä munkkeja, keksejä, mokkapaloja sekä juustokierteitä ( vähän kuin pullia juustotäytteellä ). Ilta oli kiva, näytimme yhden Fidan Lähetyspysäkki ohjelmista, Jonatanin kertomuksen. Hän on yksi Tangan projektimme vammaisista lapsista.
Sam tuli myös samana iltana Etiopiasta meille muutamaksi yöksi.

Samin ehdotuksesta lähdimme safarille lauantaina Manyaran luonnonpuistoon. Samsonkin lähti mukaan. Lähtö oli aamulla n. klo 8.30. Kiertelimme puitossa koko päivän ja näimme tietenkin jonkin verran eläimiä. Tähän aikaan vuodesta ei Manyaralla ole kovin paljon eläimiä, mutta saimme erittäin hyviä kuvia linnuista yms.
Illalla kävimme syömässä Mto Wa Mbuu kylässä. Sieltä saimme todella hyvää pizzaa. Ruokapaikassa oli jonkun tumman pikkutytön synttärit. Kyseinen tyttönen kävi meitäkin jututtamassa ja olisi kovin mielellään syönyt meidän pizzaamme. Oli hauskan näköistä, kun hän suu auki odotti, että Esko antaisi hänellekin palan.
Olimme yötä puiston sisällä olevassa majapaikassa, ei mikään hotelli, mutta siistit isot huoneet. Aamupalatarvikkeet meillä oli omasta takaa. Söimme jo klo 6 aamulla, että ehdimme auringon nousun aikaan liikkeelle puistoon. Ja kyllä se kannatti. Aamun kajon värit olivat hienot ja taas kamerat räpsyivät kovasti.

Tiistaina taas kuntosalille. Samat harkat kuin edellisilläkin kerroilla. Itse kylläkin olen lisännyt sekä kävely- että uintimatkaa joka kerta. Arvatkaapa miten kävi tällä kertaa? Ei, ei minulta irronnut paikka vaan Eskolta lähti ylähampaasta koko kruunu. Onneksi hampaaseen on tehty aiemmin juurihoito, eikä sitä nyt särje. Joten edessä siis on kummalkin hammaslääkärissä käynti.

Keskiviikkona yllättäen naapurin tanskalaisrouva tuli ovellemme ja alkoi puhua tanskaksi. Hetken olin ihan pihalla, mutta ymmärsin kuitenkin, että kyseessä oli kutsu tulla heille syömään pizzaa. Kun vastasin hänelle englanniksi, hän tajusi puhuneensa äidinkieltään ja vaihtoi englantiin. Eli kyseessä oli heidän poikansa, Jonaksen 12-vuotis synttärit ja he olivat kutsuneet lapsiperheet kylään, mutta halusivat vielä pyytää meidätkin. Tosi kiva ele! Menimme mielellämme. Pizza oli kaupungista ostettua ja tosi hyvää. Nyt meillä oli jo kolmas pizza kokemus lyhyen ajan sisällä. Lapsilla oli hurja show. Toisella naapurillamme on iso trampoliini pihalla ja lapset tekivät hurjia hyppyjä musiikin säestyksellä. Hauska ilta.

Seuraavana aamuna lähdimme Tangaan työmatkalle. Ja taas Samson oli mukana. Menomatka sujui hyvin lähes loppuun saakka. Kuten olen jo aiemmin maininnut, on matkalla useita tietöitä ja kiertoteitä. Yhtä ajaessamme, vastaantulevasta kuormurista lensi iso kivi tuulilasiimme ja ikkuna hajosi. Onneksi ei kuitenkaan säpäleiksi, joten jatkoimme matkaa. Tangassa saimme auton heti korjaamolle ja lasi vaihdettiin. Oli varjelus matkassa!
Mkonge hotellissa oli iso Investment-tapahtuma ja porukkaa oli paljon. Pääministeri ja muita ministereitä oli ollut paikalla, mutta ehtivät lähteä juuri ennen tuloamme.

Perjantaina olimme koko päivän YDCP:n toimistolla. Ja rankan työpäivän jälkeen menimme jahtiklubille uimaan. Merivedessä oli mukavan rentouttavaa. Auringon lasku Tangan lahdelle on todella hieno ja otettiinkin siitä useita kuvia. Iltapalaksi Esko kävi hakemassa hotellin vastapäätä olevasta ravintolasta pizzaa.
Myöhemmin illalla pidimme vielä palaverin hallituksen puheenjohtajan kanssa seuraavan päivän kokouksen asioista.

Lauantaina siis oli YDCP:n hallituksen tärkeä kokous. Sen aikana minä pystyin kyllä tekemään koneella muitakin työasioita, kun asiat käytiin läpi sekä swahiliksi ja englanniksi.
Illalla menimme yhdessä Samsonin kanssa syömään intialaista ruokaa. Paikka on Tangan keskustassa vastaapäätä Kemi-puistoa. Paikka ei ole kovin hieno ulkoisesti, mutta ruoka on erinomaista.
Ai, mikä on Kemi-puisto? Joskus aiemmin Kemin kaupunki on kustantanut ko puiston kunnostuksen ja siitä se on saanut nimensä.

Sunnuntaina matkasimme kotiin. Taukopaikaksi valitsimme uudehkon motellin ravintolan Korogvessa. Siellä saa todella edullisesti kahvit ja pientä purtavaa. Ostimme myös appelsiineja ja mandariineja sekä passion hedelmiä. Parhaillaan on menossa appelsiini kausi ja n. 5,5 kg pakkaus maksoi 1,5 euroa.
Väsyneinä, mutta tyytyväisinä matkan antiin, saavuimme illan suussa kotiin.
Olimme vielä skypen kautta yhteydessä Pian perheeseen ja Tomiin.

Alkuviikolla Esko on ehtinyt käydä kaksi kertaa kuntosalilla. Minä olen pakertanut kirjanpidon kimpussa. Ehdin kyllä tiistaina leipoa kahdenlaista leipää ja sitruunamuffinsseja.
Ja illalla olimme skypen kautta Pasin kanssa juttusilla.

Tässä kirjoituksessa olen kertonut niin monta kertaa pizzan syömisestä, että vielä on sanottava, että tein tänään itse lounaaksi pizzaa.  Ja hyväähän sekin oli, vaikka itse sanonkin.

Perjantaina odotamme tänne saapuvaksi nuorta pariskuntaa Suomesta. He tulevat tekemään työtä meidän kanssamme. Kiva saada tänne lähelle muitakin suomalaisia, varsinkin, kun  tunnemme heidät entuudestaan.

Tässä kaikki tällä erää, siis hyvää syksyä!



Taitaa sataa tuolla Manyara-järven toisella puolen.

Mikähän lintu tuolla on?



Hienoja kukkia tuossa pensaassa taukopaikalla matkalla Tangaan.

 

Auringon laskun kultaama meri jahtiklubilla.

 

15.8 - 14.9

Istun tässä Eskon työpöydän ääressa ja katselen ulos ikkunasta, kun pienet, upean kiiltävän siniset medestäjät lentelevät ympäriinsä pihalla mangopuussa ja oleanteripensaassa. Aurinko paistaa ja lämpötila on n. 20 astetta ja kello on 10.

On kulunut jo kuukausi viimeisestä kirjoituksesta, joten palataan elokuun tapahtumiin.

Olimme Nairobissa 21 -24 elokuuta. Minulla oli parin päivän treeni kummilapsi- työhön liittyvistä asioista. Esko puolestaan kävi tutustumassa pariin ruokaturvaohjelman paikkaan.
Lazarus oli kyydissämme molempiin suuntiin. Hän opiskelee Nairobissa yliopistossa ja pääsi sinne kätevästi meidän kanssamme. Meillä oli tapaaminen Ollin ja Tansanian helluntaikirkon hallintopäällikkö Munan kanssa yliopistoa vastapäätä olevassa hotellissa, joten meillekin oli hyötyä Lazaruksen mukana olosta, kun hän osasi sanoa, mistä risteyksestä käännytään ja mihin ajetaan.
Nairobissa vietetyt illat menivät melkeinpä kokonaan työasioista puhuessa Askon ja Ollin kanssa.

Kotimatkalla, lauantaina poikkesimme Nakumatt nimisessä isossa tavaratalossa täydentämässä ruokakaapin sisältöä. Täällä Arushan kaupoissa on paljon heikommat valikoimat ja hinnatkin ovat korkempia.

Sunnuntaina sitten tuli Nairobista autollinen suomalaisia tänne Habari Maalumiin.
Maanantaina alkoi collegella koko viikon mittainen lasten suojeluun liittyvä seminaari, johon osallistuimme Ruutin kanssa. Suomesta oli tullut Päivi vetämään seminaaria ja osallistujia oli Kenian ja Tansanian helluntaikirkoista pastoreita sekä lapsityössä mukana olevia miehiä ja naisia.
Esko, Asko ja Olli pitivät kokouksia collegen rehtorin ym. kanssa maanantaina ja tiistaina.
Loppuviikon Esko teki hurjasti töitä Samsonin ja Lomayanin kanssa uuden hankkeen suunnitelimien parissa. Siinä se viikko vierähti aika nopeasti.

Lauantaina lähdimme aamulla aikaisin Tarangiren luonnonpuistoon Samsonin ja Sandran kanssa.
Portilla kuulimme, että sinä aamuna oli joku turisti joutunut norsun tallaamaksi. Emme saaneet tarkempaa tietoa paikasta, mutta todennäköisesti lähellä jotain lodgea, koska tämä ihminen oli ollut kävelyllä, eikä puistossa saa kävellä muualla kuin lodgen lähellä tai picnic paikalla.
Joka tapauksessa meillä oli hieno safari. Näimme todella paljon seeproja ja gnuita ja tietenkin norsuja ja impaloita ym. Ainoa huono puoli oli, ettei yhtään leijonaa näkynyt.

Seuraavalla viikolla olikin taas edessä kirjapidon tekeminen. Lisäksi piti tehdä budjettien ensimmäiset versiot ensi vuodelle. Ja Eskolla jatkui hankesuunnitelman tekeminen. Olin itse auttamassa parina päivänä baseline studien ( perustutkimus ) tilastojen tekemisessä.
Perjantai-iltana naapurin miehet olivat katsomassa Irlanti- Ruotsi jalkapallo-ottelua, jonka Ruotsi onneksi voitti 2-1.
Lauantaina olin itse Ihanon kanssa Habari Maalumin studiolla koko päivän harjoittelemassa lauluja seuraavan viikon nauhoituksia varten. Esko kävi kuntokeskuksessa Samsonin kanssa.
Sunnuntain olimme ihan rennosti kotona.

 Maanantaina aamulla menin taas studiolle Ihanon kanssa harjoittelemaan.
Tiistaina sitten alkoi varsinainen nauhoitus. Niin, olen siis tehnyt jonkin verran lauluja, jotka nyt taltioidaan. Tiistai ja keskiviikko meni taustojen nauhoitukseen ja laulut pantiin purkkiin torstaina ja perjantaina. Studiolla on ihan uusi ohjelma, jonka Benjamin toi tullessaan Ruotsista.
Meillä oli tosi mukavaa ja välillä naurettin, kun jotain hassua sattui, kuten yhtäkkiä sähköt meni poikki ja tuli täydellinen pimeys. Tai kun Ihano luuli, että hänen piti laulaa aina vaan uudelleen, kun minun lauluni perään olin sanonut "Still one" ( vielä yksi ) ja se oli tullut taltiointiin.
Minulle viikko oli hieno kokemus, mutta Esko se vaan jatkoi hankesuunnitelman tekoa Samsonin ja Lomayanin kanssa.

Ensi viikolla torstaina Sam tulee Etiopiasta meille muutamaksi päiväksi.
Alkuviikko menee tiukasti töiden merkeissä.

Kesä on tullut ja ulkona on auringossa polttavan kuumaa ja pölyä joka paikassa.
Enää ei tarvitse palella, kuten vielä kuukausi sitten. Nyt odotellaan sateita, jotka tulevat yleensä lokakuun puolen välin paikkeilla, siis n. kuukauden päästä.

Aurinkoisia syyspäiviä toivotellaan kaikille.

Selusta varmistettu, ei näy leijonia.

Ei kannata tulla lähemmäksi!
 

Habari Maalumin Studiossa