11. viikko Vihdoinkin sateita

Viikonloppuna alkaneet, kauan kaivatut sateet jatkuivat. Luonto alkoi heti vihertää ja kukat kukkia.

Eskolla oli maanantaina tärkeä palaveri. Koolla oli Habari Maalum Collegen johto ja he perustivat ryhmän, jonka tarkoituksena on seurata ja kehittää koulun opetusta ja arkea. Marjo jatkoi työskentelyä maaliskuun palkanmaksun kanssa.

Marjoa oli pyydetty mukaan kirkon ylistysryhmään ja ekat harkat, joihin hän pystyi osallistumaan oli tiistaina. Kolme viikkoa vaivannut kröhä haittasi hieman laulamista, mutta muuten oli ihana olla mukana. Ulrik pyysi Marjoa ottamaan myös oman lauluvuoronsa sunnuntain jumalanpalveluksessa ja sen tiimoilta harjoitukset olivat Luken (eräs oppilaista) kanssa perjantaina kesken työpäivän Habari Maalumin studiossa. Luke oli nopea oppimaan, vaikka laulut olivat hänelle aivan outoja!



Keskiviikkona olimme retkellä Arusha Parkissa. Lähdimme auringon nousun aikaan ja vietimme puistossa koko päivän lintuja bongaillen. Kävimme myös kuuluisassa Momela Lodgessa. Kuuluisuus johtuu siitä, että siellä on kuvattu 60 vuotta sitten Hatari- niminen elokuva, jossa pääosaa näytteli John Wayne. Söimme kevyen lounaan ja yllättäen jouduimme oppilasryhmän kuvauksen kohteiksi. He olivat jostain yksityiskoulusta retkellä. Nuoret halusivat kuvauttaa itsensä meidän valkoisten turistien kanssa. Siinä kilisteltiin cocislaseja ja pidettiin käsia olkapäillä. Eipä olla ennen moiseen hauskaan tilanteeseen jouduttu!

Torstaina oli kova sade ja illalla, kun tulimme ruotsinkielisten lähettien tapaamisesta, olivat tiet todella heikossa kunnossa. Pimeys ja sade teki ajamisesti erittäin hankalan, mutta selvittiin ilman kommelluksia.

Perjantaina Eero työskenteli uusien tietokoneiden kimpussa eikä tahtonut millään saada ääniä toimimaan. Esko otti yhteyttä Suomeen ystäväämme Anttiin, jolta ratkaisu löytyikin ja koneet saatiin käyttökuntoon. Iltapäivällä olimme tutustumassa Makumiran Yliopiston tietojärjestelmiin suomalaisen IT insinöörin, Raimon (Suomen Lähetysseuran lähetti) opastuksella.

Lauantaina satoi koko aamupäivän ja iltapäivällä kävimme autolla parin tunnin ajelulla katselemassa maisemia ja lintuja. Yhdessä paikassa, kun pysähdyimme kiikaroimaan langalla olleita lintuja, eräs pieni paimen poika suuttui kovasti, kun luuli meidän ottavan hänestä kuvia ja heitti isolla kivenmurikalla autoa kohti! Onneksi meni ohi!!

Sunnuntaina olimme kirkossa ja Marjo lauloi sekä ryhmässä ja yksin. Sateiden takia emme uskaltaneet lähteä Losikiton kirkkoon, vaikka oli luvattu olla mukana sielläkin. Sinne johtavat tiet ovat sateella tosi liukkaita ja mutaisia, eikä sinne ajaminen olisi ollut viisasta.

Iltapäivällä sateiden lakattua kävimme vähän kuntoilemassa, Esko punttisalilla ja Marjo uimassa. Illalla olimme vielä DD:n ja Marian luona illallisella: mm. ugalia ja keittobanaaneja.

Jälleen yksi vaihteleva ja mielenkiintoinen viikko takana.

10.viikko kummikouluvierailuja ja AIDS orpoja

7.3. Maanantaiaamuna suuntasimme Arushaan Precision Airin toimistoon ja jätimme reklamaation hukkaan menneestä lentomatkasta. Asian käsittely kestää kaksi viikkoa ja lupasivat ottaa yhteyttä meihin myöhemmin. Kävimme myös Meat King nimisessä lihakaupassa ja ostimme naudan SISÄFILETTÄ 5€/kg.

9.3. Keskiviikkoaamuna kävin Ekenywan alakoulussa hakemassa listan 7.luokan oppikirjoista (97 kpl) ja menimme Marjon ja Habari Maalumin johtajan David Diguulan kanssa Arushaan Habari Maalumin kirjakauppaan Kimahamaan tekemään kirjatilausta. Kirjakauppa ammotti tyhjyyttään. Teimme kirjatilauksen ja meille luvattiin kirjat perjantaiksi.

10.3. Torstaiaamuna lähdimme kouluvierailuille klo 8.30 lähellä sijaitsevaan Ekenywan alakouluun, jossa opettajakunta - 11 opettajaa ja rehtori olivat meitä vastassa. Oppilaita koulussa on 700, luokkia on 8, yhdeksäs oli rakenteilla. Olemme (KeKe) tukeneet koulua rahallisesti käymälän rakentamisessa. Ensimmäinen osa oli valmis mutta ei vielä käytössä johtuen veden saannin ongelmista. Viralliseen vierailuun kuului muutama puhe ja virvokkeet sekä tutustuminen kouluun. Kävimme mm. 1.luokan oppilaita tervehtimässä. Heitä oli peräti 123 yhdessä luokkahuoneessa.

Säntäsimme Ekenywan koululta 20km päässä olevaan Ilkidingan yläkouluun, jossa on luokat 1-4 (Form 1 - 4). Koulussa on peräti 1460 oppilasta ja 20 opettajaa. Olemme rahallisesti tukeneet koulua vsta 2003 niinkuin Ekenywan kouluakin ja tuellamme on rakennettu kirjasto, jossa nyt toimi opettajanhuone sekä iso ruokalarakennus, joka on rakennettu pelkästään Keravan kehitysmaayhdistyksen (KeKe) rahoilla.

11.3. Perjantaiaamuna kävin Kimahaman kirjakaupassa hakemassa Ekenywan koululle lahjoitettavat kirjat, kuva. Toimitin ne iltapäivällä rehtorille ja 7.luokan opettajalle koulun kirjavarastoon.

12.3. Lauantaiaamuna suuntasimme klo 9.30 Monduliin tapaamaan Monduli Orphan Projectin (MOP) vetäjää Thomasia. Matkaa Monduliin on 60km. Aamulla sain puhelinsoiton HM Collegen koordinaattori Lasarus Laizerilta ja hän kysyi, että voisimmeko mennessämme viedä hänen viisihenkisen perheensä tervehtimään Lasaruksen appiukkoa Monduliin. Olimme jo aiemmin sopineet yhteisestä uintiretkestä TGT:hen.

Mahduimme (7) mainiosti Toyota Prado maasturiimme. Jätimme Lasaruksen perheineen Monduli Towniin (lähinnä kylä), joka on maasaiden asuttama kaupunki. Me muut jatkoimme Monduli Juun kylään Thomasin luokse. Hän kertoi meille AIDS orpohankkeestamme. KeKe rahoittaa hanketta yhdessä joidenkin yksityisten lahjoittajien kanssa. Tukemme piiriin kuuluu 80 alakoulu - ja 24 yläkouluikäistä maasai AIDS-orpoa. Näillä orpolapsilla ei siis ole vanhempia vaan heidän huoltajinaan toimivat usein lesket, joilla on itselläänkin useita lapsia.

MOP projekti on hankkinut 5 perheelle aurinkoenergialla (paneeli katolla) ladattavia led valoja, kuva. Niiden hinnaksi tulee vain 25€ ja tällä hetkellä kylällä on niiden asennus menossa. Rahaa 50 lesken lamppujen hankintaan tarvittaisiin kiireesti lisää noin 1300 euroa. Lamppu mahdollistaa näin myös 300 lapsen iltaopiskelun.

Sunnuntaina 13.3. saimme pitkään kaivatun sateen, joka kesti noin kolme tuntia. Esko innostui lähtemään sateen jälkeen hölkkälenkille Kilimamoton kraaterille, noin 5km lenkki 1600 - 1700 metrin korkeudessa oli vaativa urakka. Marjo leipoi herkullisia sämpylöitä.

9.viikko huipentui safariin

Maanantaina 28.2. olimme vielä sairaita, Eskon mahatauti ei vieläkään hellittänyt. Marjolla alkoi ilmetä poskiontelontulehduksen oireita. Auto oli koko päivän Solomonilla, joka hoiti siihen tarkastuksen ja uuden roadlicensen. Aamupävällä Marjo jutteli naapurin Lilianin kanssa ja kertoi, että olemme menossa viikonloppuna safarille Lake Manyaran ja Tarangiren luonnonpuistoihin. Ja kuinkas sattuikaan.. naapuritkin olivat suunnitelleet samaa! Siinä sitten sovittiin, etta heti illalla alamme tekemäään yhteisiä suunnitelmia.

Myöhemmin illalla menimme Arushaan kauppaan ja takaisin tullessamme oli tielle juuttunut rekka ja jouduimme jälleen kiertotielle. Sielläkin liikenne oli täysin jumissa Ngaramtonin kylässä pari rekkakuskia ei osannut päättää, kumpi saisi mennä ensin ja siinä vierähti tovi, ehkä n. 30 min. Pääsimme kuitenkin lopulta kotiin ihan väsyneinä. Tiistaina 1.3. kävimme Nymaneilla. Hannalla oli valmiina KeKeä varten kirjanpito ja raportteja. Nautimme hyvät pullakahvit. Sen jälkeen Marjo meni töihin toimistolle ja Esko kotiin lepäämään.

Keskiviikkona 2.3. Esko järjesteli meille yöpymistä Kirurumun telttamajoitukseen Tarangireen. Varattiin neljä telttaa, Benjaminille ja Rebecalle, Sjöbergin perheelle, meille ja Eerolle ja Lucakselle (14 v.), joka on Sjöbergien vieraana.

Torstaina 3.3. meillä olikin sitten taas ruotsalaisten lähettien ilta. Se teetti Marjolle hommia. Tuli leivottua sämpylöitä, jotka olivatkin suuri menestys. Kaikki meni ja kehuja sateli! Ilta oli kaikin puolin mukava ja porukkaa oli ennätysmäärä, yht. 23 henkeä.


Perjantaina 4.3. menimme aamupäivällä nostamaan rahaa TGT:n automaatista, mutta.. eihän se ollut toiminnassa, joten jouduimme ajamaan Arushaan asti. Matkalla Esko tankkasi (tai siis huoltoaseman kaveri) ja kaupungissa huomasimme, että tankin luukku oli auki ja korkki oli poissa! Paluumatkalla kävimme huoltoasemalla kysymässä korkkia ja lupasivat etsiä sen.

Marjo ehti vielä ennen lounasta työpaikalle ja pyysi Eeroa katsomaan PC:tä, joka oli käyttäytynyt kummallisesti jo pari viikkoa. Siinä menikin sitten koko loppupäivä, löytyi yli 600 virusta!! Illalla laitoimme safaria varten eväitä ja pakkasimme laukkuja.

Herätys oli lauantaina 5.3. klo 4.05. Lähdimme kahdella autolla liikkeelle kohti Lake Manyaraa klo 5.15. Ajaminen pimeässä näissä tieolosuhteissa oli haastavaa. Saavuimme perille noin klo 7.00 ja aamu oli jo alkanut sarastaa. Lake Manyaran portilla meitä olivat vastassa jo sarvinokat, apinat ja pieni pöllö. Maksoimme sisäänpääsymaksut 35$ per aikuinen ja vahingossa Lucaksestakin jo aikuisten hinnan VISA:lla.


Puiston pohjoispää-alkumatka- oli faunan kannalta paras alue. Hippo Pool oli meille bongareille varsinainen mekka: virtahepojen seurana oli jos jonkinlaista lintua, pienestä rantasipistä aina jättimäiseen afrikansatulahaikaraan. Isokokoisia kynsihanhia oli afrikanhanhien seurassa sekä naamioviheltäjäsorsia taapersi rannan tuntumassa. Yöhaikara viihtyi lehmähaikaraparven jatkeena. Pyhäiibiksiä oli jo meille tuttujen hadadaiibisten ja pronssi-iibisten seurassa. Harmaa- ja kobolttihaikaroita oli lähituntumassa ja goljattihaikara löytyi kauempaa. Marabuja oli tietenkin kaartelemassa yläpuolellamme. Ehkä hienoin kokemus oli kiljumerikotkan majesteettinen laskeutuminen läheisen puun latvaan.

Lammelle tullessa näimme liitokotkan istumassa puussa ja savannikorkorppikotkien kerääntyvän kuolleiden puukarahkojen nokkiin. Seppä- ja kruunuhyyppiä oli ylenmäärin, mutta kaikkein runsaslukuisin oli tuhansien yksilöiden muodostama pääskykahlaajaparvi, joka pelmahti lentoon kun poistuimme virtahepoaltaalta. Savannikotkaan pääsimme tutustumaan autosta vajaan viiden metrin päästä kun se käyskenteli maassa ravinnon kimpussa.

Jatkoimme matkaa etelään rantareittiä pitkin ja tavoitimme kaksi itsensä kylläiseksi syönyttä leijonanaarasta. Torsoksi syöty saalis mahdollisti meidän aterioinnin aivan niiden lähelllä olevalla lounaspaikalla. Norsuihin ja apinoihin tutustuimme aivan alkumatkasta ja paluun aikana samoilla alueilla. Jatkoimme matkaa kuumille lähteille (Hot Springs), jossa hautavajoaman jyrkänteeltä purkautuu purona höyryävää lähes 100 asteista vettä, joka sisältää runsaasti suoloja. Puron luusuassa aivan järven rantavedessä kahlaili tuhansien flamingojen ja pikkuflamingojen parvi. Rannnassa piipersi lisäksi pikkusirrejä, avosettejä ja valkovikloja sekä valkosiipitiiroja. Metsäviklon ja liron olimme bonganneet jo aikaisemmin. Takavasemmala näimme satapäisen vesipuhvelilauman onneksi riittävän kaukana meistä. Rantapusikossa piti meteliä joukko oliivipaviaaneja.

Klo 13 mennessä emme olleet ehtineet vielä lounastamaan ja suuntasimme tutulle lounaspaikalle takaisin kohti pohjoista. Söimme eväät hienolla näköalapaikalla jättimäisen akaasian läheisyydessä helmiseppien ja loistokottaraisten yrittäessä saada osansa eväistämme. Paikalla oli runsaasti muitakin retkeilijöitä. Aseistetut vartijat pitivät huolen siitä, että isommat pedot jättivät meidät rauhaan. Jatkoimme matkaa rannan kautta takaisin ja paluumatkalla teimme parhaimman lintuhavainnon - näimme virtavan puron rannassa oksannokassa afrikankeisarikalastajan, joka on maailman suurin kuningaskalastaja, lähes variksen kokoinen. Paluumatkalla näimme myös valtaisan eteläkalkkunasarvekkaan ja rosvohaukan.

Klo 16 jatkoimme Manyaran portilta kohti Tarangiren kansallispuistoa ja Makuyinin kaupungin kohdalla käännyimme kohti etelää . Päädyimme pienen etsiskelyn jälkeen todella eksoottiseen yöpymispaikkaan keskelle rehevää puskasavannia aivan Tarangiren puiston pohjoispuolelle.

Reseptionia lukuunottamatta kaikki tilat olivat telttoja, joihin majoituimme. Meillä oli hieno pippuripihvi-illallinen ukonilman säestäessä ruokailuamme. Illalla leijona äänteli lähitienoolla ja aamu viideltä olivat norsut haistaneet meidät ja käyskentelivät telttojen lähellä. Palvelu Kururimussa oli huippuluokkaa: auringon noustessa savannin takaa söimme monipuolista aamiaista ja saimme retkilounaat mukaan autoihin. Pikku Naomilla lauantaina noussut kuume oli hellittänyt yön aikana ja päätimme yhdessä jatkaa matkaa Tarangiren puistoon.

Saavuimme Tarangireen sunnuntaiaamuna klo 8 jälkeen ja jatkoimme portilta hidasta ajoa eteenpäin tehden havaintoja mehiläissyöjistä, sininärhistä, lepinkäisistä, kaijasista, frankoliineista ja jo portilla punaposki- sekä kobolttipeiposta. Päivä jatkui upeaa apinaleipäpuu/akaasia savannia kierrellessä ja norsulaumoja väistellessä (useita satoja norsuja).

Täydellisen kaunis impala-antilooppi on Tarangiren runsaslukuisin nisäkäs ja ne samoinkuin muutkin suuret nisäkkäät viihtyvät keskipäivällä puiden varjossa. Lämpöä oli parhaimmillaan + 39 celsiusta. Tuliperäkutojat ja erilaiset turakot olivat runsaslukuisia Tarangiren pohjoispään maastossa.

Lounastimme hienossa Tarangire Safari Lodgessa ja teimme vielä lyhyen kierroksen ns pikku Serengetiksi kutsuttuun ruohosavannialueeseen puiston pohjoiskolkassa. Siellä saimme ihailla kirahveja ja apinanleipäpuita. Palasimme tänne kotiin Arushaan klo 18 aikoihin eilen illalla.

8.viikko - taudin kourissa

Viime viikon Darissa käynnin jälkeen tauti iski meihin, ensin Eskolle nousi lievä kuume lauantai-iltana ja maha meni sekaisin. Sunnuntaina olo oli heikko, mutta aamulla klo 7.30 menimme kirkkoon. Illalla Ester äitinsä kanssa tuli meille syömään. Marjo leipoi ja laittoi ruokaa. Maanantaina Eskon vointi ei ollut yhtään parempi ja Marjokin sairastui. Työviikko sujuikin sitten vaihtelevasti töissä, kotona, töissä, kotona. Torstaina tänne saapui FIDAn Itä-Afrikan aluejohtaja Juha Virtanen ja Suurlähetystöstä 2. sihteeri Antti Putkonen. Juhan seurueeseen kuuluivat lisäksi Juhan isä, Allan, ja Nokian pastori Mika. Esko yhdessä johtoryhmän kanssa esitteli heille Habari Maalum Collegen toimintaa ja suunnitelmia. Illalla menimme syömään intialaiseen ruokapaikkaan ja siitähän ei maha pitänyt! Mutta ruoka oli hyvää!!

Siinä iltaa istuessa saimme Juhalta kutsun tulla mukaan seuraavana päivänä USA River nimiseen kaupunkiin n. 30 km päähän. Siellä on rakenteilla Youth Center. FIDA on mukana projektissa rakennusvaiheessa. Perjantaina oli peruskiven muurausjuhla.

Lähdimme tietenkin innolla mukaan taudista huolimatta. Vähän pillereitä poskeen ja menoksi. Matkalla saimme nähdä Kilimanjaron vuoren, joka komeasti kylpi kirkkaassa auringon valossa Perillä meitä vastassa oli upea joukko hienosti puettuja ihmisiä, jotka lauloivat ja tanssivat. Osa heistä tuli halaamaan meitä eikä se halaus ollut mikään suomalaisille tyypillinen ”kaukohalaus” vaan kunnon rutistus. Siinä sai kokea olevansa todella tervetullut!

Juhlallisuudet sisälsivät tietenkin laulu- ja tanssiesityksiä sekä juhlapuheita. Ohjelma kesti n. 2 tuntia. Sen jälkeen menimme lounaalle.

Saatuamme vatsamme täyteen hyvää ruokaa suuntasimme kohti tansaniittikaivoksia. Tansaniitti on jalokivi, jota esiintyy vain täällä Tansaniassa. Oli mielenkiintoista kuulla ja nähdä, minkälaisissa olosuhteissa nuoret miehet työskentelevät. Antti joutui kiiruhtamaan lentokentälle ja kohti Daria, kotia. Me muut jatkoimme vielä kohti Arushaa ja menimme illalliselle hyvään hotelliin.

Lauantaina Marjolla oli kovasti kipeä kurkku, Eskollakin oli ilmennyt flunssan oireita. Siitä huolimatta hän kävi puntttisalilla ja uimassa. Sillä aikaa Marjo rentoutui kampaajalla.

Sunnuntaina Marjo olikin sitten jo tosi taudissa eikä päässyt kuuntelemaan, kun Esko saarnasi Losikiton kirkossa. Eskolla maha oli todella sekaisin ja kuume nousussa. Jaksoi kuitenkin puheensa pitää ja kuulimme myöhemmin Lasarukselta ( pastorilta ), että kuulijat olivat tykänneet kovasti ja pyysivät tulemaan uudestaan.

Koko viikko kului siis aikalailla taudin kourissa, mutta eiköhän elämä tästä valkene.

7. viikko - Mutkia matkassa

Työviikko oli melko lyhyt, vain maanantai ja tiistai. Keskiviikko oli kansallinen vapaapäivä, muslimien juhla - Muhammedin syntymäpäivä. Torstain ja perjanatain olimme Dar es Salaamissa.

Täällä oli aikamoinen myrsky tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Kova ukonilma ja hirmuinen sade! Vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Aamulla heräsimme järkyttävään näkyyn - kaikki banaanipuut ja kasvit olivat laonneet ja maa peittynyt paksun mudan alle. Kompaundin läpi kulkevassa joenuomassa vedenpinta oli yöllä noussut n. 3 m. Vesi oli vienyt mennessään aidat ja mehiläispesät. Meillä ei ollut hätää, kun talomme, kuten muutkin kompaundin talot, on sen verran korkealla, ettei vesi tänne asti noussut. Nopeasti on paikkoja ruvettu raivaamaan ja uusi aitakin on jo saatu tehtyä.

Torstaina lähdimme matkalle Dar es Salaamiin. Siellä oli Suomen suurlähetyston ja Kepan järjestämät päivät, torstai oli tarkoitettu suomalaisille kansalaisjärjestöille, perjanataina mukana oli myös paikalliset järjestöt ilmaston muutosta käsittelevässä seminaarissa.


Mutkia kuitenkin tuli matkaan. Kun saavuimme Kilimanjaron lentokentälle klo 5.30, saimme kuulla, että Darin lentokenttä on suljettu. Lentokentän lähellä oleva armeijan ammusvarasto oli räjähtänyt keskiviikkona n. klo 20.45. Kranaatteja oli lennellyt joka suuntaan, jopa yli 20 km päähän. Onnettomuudessa oli kuollut yli 30 ja loukkaantunut yli 100 ihmistä. Suomessakin asia oli uutisissa.

Kentän aukeamisesta ei ollut tietoa, joten jäimme odottelemaan. Odotettuamme n. 5 tuntia tuli tieto, että Darin kenttä avataan ehkä n. klo 18. Silloin päätimme lähteä matkaan taksilla, jonka kuskin ystävämme Leonard, joka oli meidän mukanamme, tunsi. Niin sitten matkasimme n. 8 tuntia taksilla. Oli ihan kiva katsella hienoja maisemia sen sijaan , että olisimme istuneet lentokentällä mahdollisesti vielä 7 tuntia. Matkalla poikkesimme tienvarsiravintolassa syömässä. Paikka oli meikäläisten näkökulmasta hiemen arveluttava, mutta uskalsimme kuitenkin syödä, ruoka oli ihan OK.

Pääsimme Dariin n. klo 19.30, mutta kuskimme ei löytänytkään perille suurlähettilään residenssiin ( asunnolle ). Siinä sitten ihmeteltiin ja soiteltiin muutama puhelu. Onneksi tiesimme erään paikallisen taksikuskin Juman, joka antoi hyvät ohjeet ja pääsimme perille. Olo ei ehkä ollut paras mahdollinen pitkän matkan jälkeen, joten emme viipyneet kutsuilla kovin pitkään vaan suuntasimme kohti Onnelaa, majapaikkaamme.

Perjantaipäivä sujuikin sitten ihan mukavasti ja seminaari oli antoisa.

Lentokenttäkin oli avattu, joten pääsimme takaisin lentäen. Mutta ei sekään matka niin kovin lyhyt ollut, kesti n. 6 tuntia. Loppumatka lentokentältä kotiin kesti yllättävän kauan, kun tiet olivat menneet niin huonoon kuntoon tiistaiyön rajuilman takia.

Darin vilinän, kuuman ja kostean ilman jälkeen on ihana olla taas täällä Arushassa.

Edessä uusi viikko ja uudet haasteet, toivottavasti hieman rauhallisemmissa merkeissä kuin edellinen viikko.

6.viikko - Tyhjäkäyntiä ja hapenottoa

6. viikko 7. - 13.2. oli edellisen vastakohta - maanantai meni Arushassa : ostimme Precision Airin toimistosta lentoliput Marjolle, Leonardille ja minulle.Sain puhelun lentoyhtiön toimistosta vastauksena meiliini ja he pyysivät meitä ostamaan lentoliput Arushan toimistosta 10.2. mennessä. Kaikki kortit kuulemme kelpaisivat maksuvälineiksi.
Saavuimme maanantaiaamuna 10 aikaan Arushan keskustaan ja saimme hienosti parkkipaikan aivan Precision Airin toimiston vierestä Boma kadulla läheltä Clock Toweria.

Sisään päästyämme meille ilmoitettiin, että toimistossa ei ole sähköä ja pyydettiin palaamaan hetken päästä. Annoin virkailijalle tiedot lennostamme ja matkustajista, jotta hän olisi poissaollessamme voinut työstää liput meille valmiiksi. Kävimme vaihtamassa euroja Tansanian shillingeiksi. Kurssi oli hyvä - yhdellä eurolla sai 2000 Tsh. Vaihdoimme Eeron kanssa yhteensä 500 euroa ja meistä tuli hetkessä shillinkimiljonäärejä. Kävimme Meat King nimisessä lihakaupassa, josta sai härän sisäfilettä 5 € / kg : ostimme sitä vajaan kilon ja jauhelihaa ja sisäpaistia kilon kumpaakin. Maasai myymälästä löysimme kauniin puisen kulhon.

Palasimme maksamaan varaamiamme lentolippuja.Kaikki meni hyvin niin kauan kunnes tuli maksun aika. Kortit eivät kelvanneet maksuvälineiksi ja liput , joiden hinta oli 1 miljoona 78000 shillinkiä piti maksaa käteisellä. Pikkuisen tunteet kuumenivat kun ei oltu varauduttu käteiskauppaan. Eli kaikki juuri shillingeiksi vaihdetut eurot piti pulittaa lentolippuihin. No hyvä kun Eero oli tuonut euroja mukanaan. Ei tarvinnut lähteä etsimään ATM:ää ( pankkiautomaattia), jonka nostoista olisi miljoonasta shillingistä pitänyt maksaa nostopalkkiota yli 20 euroa.

Saatiin liput 11.30 ja suunnattiin Shoprait nimiseen supermarketiin ostoksille. Siellä kelpasi VISA maksuvälineeksi ja teimmekin viikon ostokset kerralla.
Palasimme tänne Habari Maalumiin juuri ennen ruokailua klo 13 ja hotkittuamme ruuan ehdimme juuri ja juuri swahilin kielen tunneille, joka jatkui klo 16.30 asti.

Tiistai 8.2. meni konttoritöiden merkeissä niin Marjolla kuin minullakin. Kävimme Eeron kanssa aamulla bongaamassa lintuja lähimaastossa.

Keskiviikkona 9.2. työt jatkuivat jo totutusti ja swahilin tunnit iltapäivällä klo 13.30 - 16.30. Alkuviikon tahti söi kyllä parhaan terän opiskelusta. Teimme Eeron kanssa retken illan suussa läheiseen jokiuomaan, josta löytyi savannihaikaroita puussa istumasta.

Torstaina 10.2.Marjo,Hanna ja Lilian kävivät tututumassa paikalliseen terveyskekuskseen aamupäivällä. Saksalaiset olivat avustaneet terveyskeksuksen rakentamisessa, mutta projekti oli keskeytynyt. Marjo ja Hanna pystyneet tekemään iltapäivällä hommia kun HANSA - kirjanpito-ohjelma teki tenän.

Hanna, Fortunata ja Martha tulivat meille lounaalle klo 13.10 WEPA - hankkeen siivittäminä. Martha ja Fortunata ovat WEPA hankkeen koordinaattoreita. Jerikossa
tapahtuvaan 200 orpolapsen iltapäiväkerhotoimintaan UM myönsi reilut 1800 euroa, josta Fortunata ja Martha olivat tyytyväisiä. He olivat tehneet budjetin rahan käytöstä.

Perjantai 11.2. oli meidän 33. hääpäivämme - upea ruusukimppu päivää varten oli ostettu hyvissä ajoin jo maanatain kaupparetkellä. Olet Marjo totisesti sen ansainnut ! Oot huippuvaimo, äiti sekä isoäiti !

Lauantai 12.2. meni kuntoillessa TGT:n kuntokeskuksessa - puntinnostoa ( 230 paunaa jo penkillä) ja Marjo ui lähes kilsan - ainakin melkeen.

Sunnuntaina 13.2. olikin sitten kauan odotettu yhden päivän safari Arusha National Parkiin: hieno retki, joka alkoi 7.30 ja päättyi 15.30 - ajomatka puistoon kesti n. tunnin yhteen suuntaan. Kuusi tuntia kiertelyä Tansanian toisiksi vanhimmassa kansallispuistossa. Reilut 50 lintulajia ( iso osa eliksiä) ja neljä apinalajia, huippuna upea gueretsa komeine turkkeineen Ngurdoto kraaterin rinteiden rehevissä metsissä, joissa kasvoi mammuttimaisia kuristajaviikunoita.

Näimme värikkäitä pikkumehiläissyöjiä, jokimehiläissyöjiä, turakoja, kutojia, sininärhiä, kiljumerikotkan, erilaisia hyyppiä, pikku-uikkuja tusinoittain, Momela-järvellä, flamingoja ja pikkuflamingoja tuhansittain, haikaroita, gasellikotkan, afrikanhiirihaukkoja, ruskosuohaukan haaskalla, pikkusirrejä, avosetin, helmikanoja , afrikanhanhen,pitkäjalkoja, etelänkruunukurjen, afrikanjassanan jne. Momelajärvet ja Rishateni järvi ovat myrkyllisen emäksisiä ( PH lähes 11) : sisältävät suuria määriä suoloja mm. fluoridia on enemmän kuin missään muualla maailmassa ( Safaripassi 2008). Arushan puistossa ei enää tavata sarvikuonoja eikä leijonia ja leoparditkin ovat häviämässä ympäröivän asutuksen paineen vuoksi. Vielä on kirahveja runsaasti sekä vesipuhveleita, seeproja, pahkasikoja ja muutama antilooppilaji jäljellä.


Päivä täytti kaikki odotukset. Olimme illalla aika uupuneita siitä ryskytyksestä mihin safarilla joutuu autossa istuessa. Retkieväät ovat olleet samalaisia JM Toursilla viimeiset 8 vuotta. Kaikenkaikkiaan hieno päivä.

5.viikko - Kumppanuusseminaari, opetussuunnitelmatyötä

Lauantaina 29.1.tänne saapui Ruotsista tehokaksikko Svante ja Matts , jotka vetivät tosi intensiivisen viikon Habari Maalumin johtoryhmän kanssa. Svanten ja Mattsin mukanana piti tulla Egyptistä IMC median johtoa, mutta he eivät uskaltaneet jättää perheitään epävarmassa tilanteessa. Maanataiaamusta aina lauantaihin olivat egyptiläiset esirukouksiemme kohteina.

Maanantaista keskiviikkoon etsimme yhteyttä eri kumppanien välillä.Matts tutustutti meidät IMC:n toimintaan Egyptissä ja ruotsalaisen Kaggelholman Mediakoulun toimintaan. Kaggelholma on Tukholmassa toimiva Ruotsin helluntaiseurakuntien ylläpitämä mediakoulu ( kansankorkeakoulu), joka saa täyttä valtion tukea. Koulu on erittäin suosittu : siellä on 200 opiskelijaa. Suurin osa heistä on sekulaaria ruotsalaisnuorisoa, joille usko/ uskonto on täysin vierasta.Oppilaat sijoittuvat koulusta hyvin työelämään.

Totesimme pöydän ympärillä olevan ihmisiä IBRA:sta, Habari Maalum Collegesta, Habari Maalum Mediasta, FSPM:stä ja FIDA:sta. Etsimme organisaatioidemme vahvuuksia suhteessa mediaopetukseen ja priorisoimme niitä 8. Valitsimme kullekin prioriteetille Championin ja sovimme kehittämistoimista kumppanuussopimuksen muodossa. Minulle osui opetussuunnitelmien kehitystyö sekä lähettien mediakoulutuksen eteenpäinvieminen.
Sen lisäksi lupauduin Svanten kanssa kehittämään Moodle oppimisalustaa HM Collegea varten.

Torstaista lauantaihin muokkasimme uusiksi TV - ja radiokursseja sekä DI Eeron teknisen osaamisen avulla saimme aikaan kauniin esityksen lukuvuoden kurssiaikatauluista.

Iltaohjelmaa oli riittävästi. Niinpä lauantai-iltapäivä meni puhallellessa altaan äärellä kuntokeskuksessa.

Sunnuntaina 6.2. suuntasimme maasaikirkkoon todellisen Afrikan halki pitkin kuoppaisia tienpätkiä ylös Loiskiton maasaialueelle. Jumalanpalvelus kesti reilut kolme tuntia ja jäimme kirkolle vielä syömään.Reissulle kertyi mittaa 4,5 tuntia. Oli hienoa saada puhua maasaille. Heihin on ehtinyt näiden reilun 20 vuoden aikana syntyä vahva tunneside. Onhan meikäläinenkin kruunattu parikertaa valkoiseksi maasaipäälliköksi. Marjo lauloi tilaisuudessa koskettavasti suomeksi Amazing Grace ( On armo suuri ihmeinen) .Sai tietty raikuvat aplodit.
Viikko oli tosi tärkeä ja avasi uusia asioita hienolla tavalla.